Perinteiset rock-soittimet olivat vuoteen 1969 mennessä saaneet jo runsaasti lisämausteita levytetyssä tuotannossa. Oman lisänsä tähän toi hassu huilumies Ian Anderson, jonka yhtyeessä Jethro Tull poikkihuilu oli aivan olennainen osa bändin soundia.

Vuonna 1968 julkaistu Jethro Tull-debyytti "This Was" sisälsi jo varsin monimuotoista musiikkia, ja tarjontaa jatkettiin Vuoden 1969 albumilla "Stand Up". Sen suosituimmaksi kappaleeksi kohosi kenpäties hieman yllättäen Johann Sebastian Bachilta lainattu "Bouree". Singleä kappaleesta ei kuitenkaan julkaistu, ehkäpä klassiseen musiikkiin perustunut instrumentaali olisi ollutkin hieman omituinen veto vielä näihin maailman aikoihin.

Boureen Bach oli tiettävästi tarkoittanut alunperin cembalolla soitettavaksi, mutta tokihan melodia huilullakin taittuu, etenkin, kun asialla oli Ian Anderson. Aivan uskollisesti teemaa ei kuitenkaan seurata, vaan väliin on sovitettu rockimpi osuus. Sittemmin Jethro Tull ei ole niinkään enää klassisia sävelmiä levyttänyt, mutta onpahan saanut soittaa tätä varmasti senkin edestä keikoillaan.

Vuonna 1969 suomenkielinen, omiin kappaleisiin perustunut rock-musiikki oli ottanut jo varovaisia ensiaskeleitaan. Valtaosin suomen kielellä operoitiin kuitenkin vielä käännösiskelmäpohjalta, mutta Love Recordsin perustaminen paria vuotta aiemmin oli mahdollistanut omaehtoisemman musiikin tekemisen ja levyttämisen. Kuten vaikkapa Wigwam-yhtyeen ensialbumin Hard N' Horny, jonka nimen tarkoitusperän arvailu olisi varmasti oma muodollisuutensa.

LP oli jakautunut osapuilleen kosketinsoittaja/laulajan Jukka Gustavsonin säveltämiin suomenkielisiin lauluihin, ja vokalisti Jim Pembroken pienoisrock-oopperaan "Henry's...". Varsinaista hittipotentiaalia ei LP:n kappaleista löytynyt, mutta sellaiseksi muodostui erillisenä singlenä julkaistu Gustavsonin biisi "Luulosairas", joka sai runsaasti radiosoittoa osakseen. Biisin teksti sisältää maailmaasyleilevää lyriikkaa kysymysmuotoon puettuna. Toisin sanoen, että herättäisiinkö ajattelemaan välillä, vaikka edes jossain vaiheessa.

"Luulosairas" oli napakka täsmäisku aiheeseensa ja rohkaisi varmasti muitakin suomalaisia lauluntekijöitä tekemään omia kappaleita sen sijaan, että jäisi odottelemaan loton osumista kohdalle, jos vaikka joku levytuottaja olisi päättänyt antaa levytettäväkseen jonkin käännöshitin. Aivan valtavaa luottoa "Luulosairas" ei tässä vaiheessa vielä herättänyt kohtaamaan levytuottajien kaupallisia odotusarvoja, mutta olipa kuitenkin näyttö yleisön suuntaan siitä, että rockmusiikki toimii suomeksikin, kun asialla ovat lahjakkaat tekijät.