Radio Rock

Toivottavasti Heikelä saa kenkää, niin pääsee kokeilemaan elämistä sosiaalitukien varassa. Muuttuuko ääni kellossa vai pitääkö lyödä naamaan Räikköstä lainaten?

Savuttomuus junassa: sanopa Harri kerkeätkö imaisee rönssin siinä reilussa 5minuutissa mitä junat pysähtyy asemilla? Välillä Hki-Oulu juna pysähtyy melkein kerran tunnissa. Luulis riittävän

"Asenne on rock!" Minneköhän se on hävinny? Kolme snobia keskustelee viineistä ym. shaibasta. Novalllakin on enemmän rock asennetta. Onneks on radio city. Kiitän aiemmasta.

Korporaatio pystyisi tuolla kokoonpanolla huomattavasti parempaan. Pakko sanoa, että Harrin paluu oli loistava asia, mutta odotukset olivat korkeammalla. Tämä johtuu osittain tietenkin siitä, että miestä ehkä odotettiin Sika-Harrin rooliin. Harri on silti loistava juontaja ja etenkin pidän Heikelän ja Harrin yhteenotoista. Nuo pitävät ohjelman hengissä, sillä dialogi on mennyt muuten melko inhottavan kuivaksi. Sainion vuosina mielestäni Korporaatio saavutti tietynlaisen huippunsa. Linnanahteen kanssa huomasi loppuvaiheessa, että sen aikainen formaatti tuli tiensä päähän. Heikelä heräsi ikään kuin uudestaan henkiin Sainion kanssa. Valitettavaa on rva Alexandrovan tason laskeminen. Haukkukaa te muut kähinä-ääntä, mutta itseäni ärsyttää jos hän olevinaan joku tuomari, kun jutut lähtee kerrankin lapasesta, eli ns. viihteen puolelle. Valitettavaa ja pistää vihaksi monena aamuna. Antakaa Korporaation olla Korporaatio, Yle puhe on asia erikseen. Korporaation ns. vanha asenne on jotain mitä radiossa ei ole koskaan ollut, eikä valitettavasti ehkä enää kuullaakaan tällä meiningillä. Hyvää jatkoa kuitenkin ja tsemppiä!

Hyvää päivää korporaatio,

Kuuntelin monttu auki kun avasitte kysymystä vapaasta tahdosta.
Aluksi Jussin kanta tuntui olevan se että mieli EI ylitä tai orjuuta materiaa. Mutta lopuksi hän vastasi Jennin kysymykseen että näkee elämävien organismien sisältävän kuitenkin jotain mikä ylittää materiaa.
Jussi, miksi näet elävän asian jotenkin erillään elottomasta? Eikös tässä noudateta ihan samoja fysiikan lakeja riippumatta siitä onko materiaalinen muotomme sellainen joka määritellään kuuluvaksi elämäksi?
Oletan että olet joskus pohtinut minuuskäsityksen syntymistä ja egon toimintaa. Se, että meillä on samoissa aivoissa paitsi kyky tiedostaa oma olemassa olomme, sekä taipumus pyrkiä liittämään niin sanottuun itseemme materiaalisia ominaisuuksia, luo kokonaisuuden jossa me koemme OMIKSEMME sellaisia asioita jotka kuitenkaan tosiasiassa eivät ole millään tavalla mielen omistuksessa tai hallinnassa, sen enempää kuin alamäkeen vieriminenkään on pallon hallinnassa.
Elämä on vain monimutkainen versio pallosta, joka vierii alamäkeen. Aina tehdessäsi mitä tahansa, tyydytät jotain sinussa olevaa tarvetta. Jenni kysyi, päätätkö itse mennä salille. Vastaus on se että egosi saa sinut liittämään itseesi ne OMINAISUUDET, jotka saavat sinut tekemään valinnan mennä salille, ja tämän takia "luulet" itse tekeväsi valinnan. Tässä tapauksessa nuo ominaisuudet ovat mahdollisesti fyysisen kehosi tottuneisuus rasituksesta seuraaviin muutoksiin, rationaalinen tieto kuntoilun pitkäaikaisista hyötyvaikutuksista elämääsi ajatellen, muiden elämän osa-alueiden luomien psyykkisten paineiden purkaminen ja irroittautuminen puuduttavista rutiineista, ja/tai monia muita. Jos pallollakin olisi ego ja hän liittäisi OMAAN ITSEENSÄ tarpeen vieriä alamäkeen, sekin varmaan luulisi vierivänsä vapaasta tahdostaan.
Tietenkin voimme myös vastustaa tarpeitamme, sehän on yksi ihmislajille tyypillinen kyky. Mutta silloinkin kun vastustamme mitä tahansa tarvetta, teemme sen siksi että toteutammekin jotain toista tarvetta, jonka joko tietoisesti tai alitajuisesti arvelemme olevan parempi vaihtoehto. Sinulla saattaa vaikkapa olla kyseisellä ajanjaksolla niin paljon muuta aikaa tai jaksamista vaativaa ohjelmaa, ettet kiinnostu priorisoimaan harrastukseesi. Nämä valintoihin liittyvät mekanismit meissä ja mielissämme ovat niin monimutkaisia ettemme millään voi tiedotaa ja huomata niitä kaikkia tai ehkä enempää kuin murto-osan niistä, mutta sehän ei tietenkään, ateisti-Jussi, sinustakaan riitä syyksi päätellä että olisi kyse jostain materiaa korkeammasta asiasta, eihän?
Jos aihe kiinnostaa sinua tai ketä tahansa muuta, niin kysy itseltäsi: minkä asian voin VALITA tekeväni ilman, että minulla olisi MITÄÄN MOTIIVIA valintani tueksi? Vapaan tahdonhan pitäisi pystyä toimimaan myös kaikista materiaalisista lopputuloksista riippumatta.
Arkikielessä toki puhutaan sellaisista valinnoista joita emme haluaisi tehdä mutta sehän on lumetta; yleensäkin valintoihin vaikuttaa useita eri suuntiin kallistavia motiiveja ja vaikka köydenvedon voittaa valintaa X tukevat motiivit, niin myös valinnan Y joukkueessa saattaa pelata niin vahvoja motiiveja että lopullinen valinta aiheuttaa myös pahaa mieltä.

Jenni, sinä otit ymmärtääkseni esiin toisen klassisen esimerkin jossa valinta tehdäänkin kahden näennäisesti merkityksettömän vaihtoehdon välillä (kynä vs. kamera). Jos poistetaan nyt kuvitellussa valintatilanteessa kaikki mahdolliset valintaan vaikuttavat ominaisuudet, onko valinta vapaa vai vaikuttaako valintaan sittenkin edelleen materia? Jos sinua pyydetään valitsemaan kahdesta täysin samanlaisesta kynästä, on vaikea osoittaa motiivia sille että valitset niistä nimenomaan toisen, mutta ei se tarkoita sitä ettei motiivia olisi. Saatat esimerkiks ottaa sen kynän joka on lähempänä kirjoituskättäsi. Tai saatat aistia tilanteen testiluontoisuuden ja valitakin sen joka on suurempi vaiva poimia, jotta et tuntisi olevasi testin kannalta ennalta arvattava tai kontrollissa. Tai mielessäsi saattaa olla lukemattomia eri piilomerkityksiä liittyen oikeaan ja vasempaan, jotka täysin materiaalisten aivotoimintojen käskystä sitten saavat sinut valitsemaan jomman kumman kynän. Tämä nyt vain esimerkkinä.
Mennään eteenpäin. Teet valinnan. Valitset kynän 1. Valinnan tehtyäsi sinulta kysytään: olisitko voinut valita toisin? Jos alat miettiä vastausta, luot tietenkin valintatilanteen uudelleen mielessäsi. Palaat ajassa hetken taaksepäin ja kuvittelet valitsevasi toisen kynän, kynän 2. Et näe tässä kuvitelmassasi mitään estettä sille että olisit voinut valita sen kynän 2, ethän? Joten saatat vastata että "kyllä, olisin voinut valita toisin kuin valitsin". Minun mielestäni et olisi voinut, sillä koska alkuperäinen valintasi tapahtui materian (=esimerkiksi psyykkisten motiivien) seurauksena, olisi materiaalisen todellisuuden pitänyt olla jollakin tavalla toisen lainen jotta se olisi voinut saada sinussa aikaan kynän 2 valitsemisen. Eli kun puhutaan koko ajan samasta ulottuvuudesta niin materiaalinen todellisuus sai sinussa aikaan sen yhden ainoan mahdollisen valinnan tässä kynätestissä. Se, että luot tilanteesta jälkeenpäin mielikuvan jossa valitset toisin, on vain mielikuvituksellinen skenaario jossa leikkaa-liimaa -toiminnolla otat mukaan kaiken minkä osaat tuosta muistosta ja muutat sitten tapahtumia sen verran että otatkin eri kynän. Et kuitenkaan voi ottaa tähän skenaarioon mukaan kaikkia valintaasi johtaneita fyysisiä ja psyykkisiä seikkoja, joten et voi tehdä skenaariosta läheskään riittävän totuutta vastaavaa jotta voisit oikeasti sanoa mikä siinä oli todella mahdollista ja mikä ainoastaan näennäisesti mahdollista.

Joka tapauksessa, Jussi, kuulisin erittäin mielelläni perustelusi siihen miksi ensin lähdit periaatteessa sille linjalle että vapaata tahtoa ei ole (mm. puhumalla atomitason toiminnan säännönmukaisuudesta) ja sitten kuitenkin vähän löyhästi vihjasit että elämän parissa olisi kuitenkin poikkeuksia tässä asiassa.

Palautteena vielä että tällaiset aiheet silloin tällöin EI ole varmaan juuri monenkaan mielestä mitenkään liian kuivia tai vakavia teidän radio-persoonienne käsiteltäviksi eetterissä, vaikka tällaiset ilonpilaajat tuleeki sitte tärkeilemään tänne asiasta ilon pilalle.

Kiitos hyvästä aamushowsta!